“Hepsyn, Upsyn ja Kompleksin puheenjohtajat törmäsivät vuotuisessa tapaamisessaan…” voisi alkaa hauska vitsi, mutta tämä onkin toisenlainen kertomus. Tämä on kertomus siitä, kuinka kolme vanhaa kaverusta löysivät uudestaan toisensa.

Tapaamisessamme Kompleksin puheenjohtajat kuvasivat, kuinka monelle opiskelijalle paikallisjärjestö ei välttämättä merkitse mitään konkreettista. Ensimmäisenä vuonna sitä liittyy mukaan ja jossain vaiheessa työelämäillassa tulee käytyä, mutta muuten Hepsy ja Upsy saattavat jäädä etäisemmiksi.

Tämä pysäytti meidät Hepsyn ja Upsyn puheenjohtajat. Jo Psykologiliiton emerituspuheenjohtajan Tuomo Tikkasen aikana linjattiin hyvin selkeästi, että meillä ei ole esim. opiskelija-, eläkeläis- tai varsinaisia jäseniä. Meillä on vain jäseniä.

Tähän haluankin sinun arvon opiskelijan pysähtyvän. Sinä et ole “opiskelijajäsenemme”. SINÄ olet hepsyläinen/upsyläinen. Piste!

Mietimmekin puheenjohtajien kesken miten saisimme opiskelijat todella tajuamaan tämän tilanteen. Pohdimme tulisiko opiskelijaedustajien tehdä yhteislähtöjä tapahtumiimme, tulisiko tapahtumailmoituksiimme korostaa opiskelijoiden täyttä oikeutta osallistua tapahtumiimme, vai mikä olisi paras tapa toimia. Toki näitä keinoja voidaan käyttää. Haluamme kuitenkin mieluummin korostaa, että opiskelijoina olette jäseniä siinä missä muutkin. Kaikki mikä kuuluu valmistuneille jäsenille, kuuluu myös sinulle!

Yksi asia, mistä puhuimme, on psykologi-identiteetti. Psykologia on oppiaineena siitä haastava, että kun etevinä suuresta joukosta valittuina yksilöinä opitte pala kerrallaan sitä, alkavat opitut asiat tuntumaan itsestään selviltä. “Kyllähän kaikki tajuavat kiintymyssuhteiden merkityksen tulevalle kehitykselle!”.

Valitettavasti näin ei ole. Kun puhutte näistä asioista psykologiaan vihkiytymättömien kanssa, saatte nopeasti huomata, kuinka vähän ihmisyyden perusteista he ymmärtävätkään. “Masentuneiden pitäisi vain ottaa itsestään niskastaan kiinni! Ylös, ulos ja lenkille!” ja pullakahvit ovat mennä väärään kurkkuun. Nyt huomaatkin, mitä on sinun asiantuntijuutesi.

“Asiantuntija! Nyt sinä osuit naulan kantaan!”, kuulemme jonkun teistä huudahtavan. “Kuinka minä osaan arvioida ja parantaa psykoosit, oppimisvaikeudet ja ties mitkä pahoinvoinnin kiemurat vastavalmistuneena!”. Jos sallit, niin pyydämme sinua hetken muistelemaan oppimaasi. Muistatko, kuinka asiantuntijuuden ensimmäinen taso on noviisi? Esim. Dreyfusin ja Dreyfusin (1986) mukaan siitä on noustava vielä neljä pykälää ylöspäin, ennen kuin olet eksperttitason asiantuntija. Heti alussa ei pidä osata kaikkea, eikä sitä odotetakaan sinulta. Älä siis itsekään ole liian ankara itsellesi!

Tässä kohtaa Hepsy ja Upsy tarjoavat auttavan kätesi sinulle. Mestari-kisälli-mallin mukaan osallistumalla käytännön yhteisöihin (Wenger 1998) alkaa polkusi kohti seuraavia asiantuntijuuden tasoja. Meillä kentällä olevilla on vahva praktinen, reflektiivinen ja hiljainen tieto. Ehkä hieman yllättäen, sinulla saattaa olla vahvempi formaalinen tieto. Moni meistä kentällä ei ehdi lukea uusia tieteellisiä artikkeleita vaikkapa tuosta kiintymyssuhteesta.

Tässä kohtaa varmaan niin valmistuneet kuin opiskelevat jäsenemme näkevät, miksi meidän tulisi kohdata. Jotta asiantuntijuuden kaikki komponentit todella kohtaisivat, tulisi meidän jäsenten kohdata. Oli urakehityksemme status mikä tahansa.

Tässä me puheenjohtajat haluamme kannustaa kaikki jäseniämme tulemaan tapahtumiimme. Tavataan ja kohdataan toisiamme! Vaihdetaan ajatuksia ja kokemuksiamme! Tehdään tämä iloisessa ja kannustavassa ilmapiirissämme.

Hyvä hepsyläinen ja upsyläinen: SINÄ olet jäsenemme!

Jukka Oksanen
Helsingin psykologiyhdistyksen puheenjohtaja

Iivo Koirikivi
Uudenmaan psykologiyhdistyksen varapuheenjohtaja

Karoliina Reijonen                                                                                                               Kompleksi ry:n puheenjohtaja

Sonja Taulavuori                                                                                                                  Kompleksi ry:n varapuheenjohtaja

LÄHTEET 

Dreyfus , H. L. & Dreyfus, S. E. 1986. Mind over machine: the power of human intuition in the era of the computer. Oxford: Blackwell.

Wenger, E.1998. Communities of practice : learning, meaning, and identity. Cambridge : Cambridge University Press.